torstai 21. heinäkuuta 2016

Morsiuspuvun aikamatka





Sylvin morsiuspuvun aikamatka vuodelta 1968 vuoteen 2016 oli kesän mielenkiintoisimmista tilaustöistäni. Sylvin puku, jonka Suoma-sisko oli ommellut poljettavalla Singerillä vuoden -68 kesähäihin sai muuttua Sylvin tyttären morsiuspuvuksi kesähäihin 2016.


Kuvasin 1968 puvun viimeisen kerran. Tätä ennen puku oli pesetetty pesulassa ja sovitettu tulevan morsiamen päälle. Asiakkaalla oli toiveita uuden puvun art nouveau-tyylistä. Sovituksessa tarkastettiin koko ja että uusi malli onnistuu valmistaa vanhasta puvusta. Sovimme, että uuteen pukuun käytetään mahdollisimman paljon vanhan puvun materiaalia.



Vanha puku oli satiinia, yläosassa oli pitsiä ja  hihat olivat pelkkää pitsiä. Puvun takana oli pääntiellä halkio, jossa oli nepparit. Puku oli asiakkaalle hieman liian lyhyt ja aavistuksen liian pieni.
Aluksi kuvittelin onnistuvani muokkaamaan pukua purkamatta paljoakaan, mutta lopulta kävi niin, että purin koko vaatteen alkuperäisiksi kappaleiksi.

Vanhan puvun muokaaminen on mielenkiintoista, samalla kun pääsee tutkimaan toisen ompelijan työnjälkeä ja teknisiä ratkaisuja. Suoma-sisko osoittautui taitavaksi ompelijaksi ja kaikesta huomasi, että hän oli ommellut paljon tai opiskellut alaa.




Tein pukuun uudet kaavat asiakkaan mitoilla ja asettelin kaavat purettujen satiini- ja vuorikappaleiden päälle huomioiden sen, että  helmaan oli tultava pituutta lisää ainakin 5 cm. Onneksi Suoma-sisko oli aikoinaan jättänyt pukuun reilut 2,5 cm:n saumanvarat, joten ne tulivat kaikki hyvään käyttöön kun puku piti saada suuremmaksi.



Kappaleet leikattiin uudelleen ja tein kokonaan uuden rungon. Kainaloon piti saada lisäkangasta ja sitä sai vanhan puvun olkapäistä. Uusi malli oli takaa avonainen, joten takaosa vaati "luita", jotta vetoketjun kohta ei valahtaisi alas. 




Uudessa puvussa on leveä vyö, joka kokoaa yläosan väljyyden yhteen. Vyön  piti olla tukeva, mutta silti ohut. Alimmaisena on vuorikangas, jossa on tukikangas, päälimmäinen kirjailtu tylli on samaa mitä koko yläosa on, välissä on vanhan puvun pitsiä eli toinen hiha käytettiin vyöhön. Lopulta laitoin vielä vyön etuosaan jämäkkää, läpinäkyvää verhoissa käytettävää koviketta. Päälimmäisessä tyllissä on vain saumanvarat, jotka käänneettin nurjalle ja ommeltiin käsin. Saumanvaroista poistettiin helmet ja paljetit ja reunaan ommeltiin helminauhaa. Helminauhan helmien sävy oli juuri sama kuin yläosan kirjailussa oli käytetty.





Selkäosan kirjaillussa tyllissä on keskellä takana halkio, josta selkä vilkkuu kauniisti. Ylhäällä pääntien kapeassa reunakaitaleessa on kiinnityksenä lankalenkki ja helminappi, sekä varmistuksena pieni, tiukasti kiinnipysyvä neppari.





Puvun alaosassa, vanhan satiinikankaan päällä on täysvinoon leikattua, läpikuultavan ohutta silkkisifonkia.




Vanhasta puvusta jäi jäljelle vain toinen pitsihiha sekä etu ja takaosan pitsiyläosat, kaikki muu tuli käytettyä uuteen pukuun,  Loput pitsikangaspalat tulivat lopulta hyvään käyttöön hääpöytien somistuksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti