maanantai 5. lokakuuta 2015

Vintage napit



Sain vuosia sitten Elsalta punaisia nappeja kolme laatikollista. Elsa oli silloin jo yli 80-vuotias ja hän kertoi, että napit "ovat vanhoja". En enää muista miksi Elsalla oli näin paljon samanlaisia nappeja, ehkä ne olivat hänen ystävänsä kangaskaupasta .... ajalta, jolloin Elsa ja hänen ystävänsä olivat vielä nuoria.




Nappien väri on punainen, joka hieman vivahtaa oranssiin. Pinta on karhea ja napit näyttävät hyvin kotikutoisilta ja itsevärjätyiltä. Jotenkin epäilin, että napit voivat olla bakeliittia, sillä muovia ne eivät missään nimessä ole...siis tätä meidän ajan muovia. Muovihan keksittiin vasta 50-luvulla.
Toisaalta, ne voisivat olla myös kaseiinista valmistettuja, sillä pinnan rosoisuus, voimakas väriaine ja ulkonäkö, joka muistuttaa oikeaa sarveisainetta saa napin näyttämään kaseiininapilta.

En tiedä kaseiinista tai bakeliitista juurikaan muuta, kuin että bakeliittia käytettiin joskus pistorasioissa, "töpseleissä" ja yleensäkin kaikissa sähköjutuissa. 

Napit alkoivat kiinnostamaan, ovatko ne bakeliittia ja miten vanhoja?





Napit ovat kahdessa"Akro O.Y"-laatikossa ja yksi laatikko sisältää useita pieniä paperipusseja, joissa on arviolta 10-20 nappia.  Akro O.Y:stä ei löytynyt nettitietoa, mutta  Akro O.Y. toimi Tampereella ja luultavasti  lopetti toimintansa  v.1956. Onneksi Suomen nappi- ja muoviteollisuudesta löytyi paljon muuta tietoa.





En tiennytkään, että Suomessa on ollut 1920-1950-luvuilla useitakin nappitehtaita! Silloiset nappitehtaat valmistivat  muutakin pientavaraa kuin pelkkiä nappeja.
Ensimmäiset tehdasvalmisteiset napit valmistettiin 1920 -luvulla kaseiinista eli kuoritusta maidosta! Maidosta oli siis poistettu rasva. Nappeja mainostettiin lauseella: "maidosta norsunluuta"
Kaseiinin haittapuoli oli se, että sillä oli huono kosteudenkestävyys. Siksi kaseiinista valmistettiin enimmäkseen koriste-esineitä. 


Testasin heti punaiset nappini ja uittelin niitä kylmässä ja lämpimässä vedessä ja hankasin ja vääntelin. Tulos: ei minkäänlaista muutosta eli napit eivät olleet kaseiinista.





Varastostani löytyy myös Sarviksen nappeja.

Sarvis Oy aloitti toimintansa Tampereella v. 1921 nappitehtaana. Aluksi Sarviksen napit valmistettin kaseiinista, mutta sitten keksittiin bakeliitti ja Sarvis aloitti 1936 bakeliittituotannon. Sarvis oli ilmeisesti melkoinen edelläkävijä nappitehtailussa, kun Pariisin maailmannäyttelyssä  v.1937 Sarviksen napit saivat kunniamaininnan!

Bakeliitti eli formaldehydihartsi oli ensimmäinen täyssyntteettinen muovi ns. "kertamuovi" eli sitä ei voinut käyttää enää uudelleen. 

Bakeliitin raaka-aineet 40-luvulla olivat mm. fenoli ja formaldehydi, täyteaineina olivat: jauhettu puujauhe, puuvilla, paloitellut kudonnaiset ja asbesti. 






Nämä kuvassa olevat Sarviksen napit ovat jo muovia eli 50-60 luvulta.







Sandberg-Tuote eli O.Sandbergin muovitehdas oli myös yksi napinvalmistaja. Mustat Sandberg-napit ovat muovia. Plastex valmisti myös nappeja samoihin aikoihin kuin muutkin nappitehtaat.



Nappeja myytiin myös kauniisti pahveihin ommeltuina. Näissä ei ollut valmistajan tai pakkaajan nimeä.





En ihan varma ole, mutta veikkaan että napit ovat bakeliitista ja 30-50-luvulta. Ihan samat punaiset napit löytyvät myös Lahden kaupunginmuseon kokoelmista!: )
Jos joku tietää tarkemmin nappiasiasta, niin olen kiinnostunut kuulemaan.




1 kommentti:

  1. Olipa mielenkiintoinen juttu! Kiitos! Teen ensi viikolla maidosta muovia koulussa oppilaiden kanssa. Työ on helppo tehdä kotonakin: https://www.helsinki.fi/fi/tiedekasvatus/kemianluokka-gadolin-tyoohjeet-osa-1#section-27082
    Voisi tehdä vaikka itse nappeja!

    VastaaPoista